Raapaleita - digi mainittu!

12.6.2024

Enteriläinen Hanna Maidell kirjoitti raapalekurssilla kaksi hauskaa raapaletta, joista toinen kertoo junamatkustamisesta ja toinen vertaa pankkiasiointia ennen ja nykyään. 

Lue raapaleet alta! 

- Miten olisi? Kokeile Sinäkin kesäpuuhana kirjoittaa sadan sanan novelli!

Piirroskuvassa kirja ja paperikäärö.
Ornament from a 1923 magazine, public domain.

Tiedätkö sinä mikä on raapale? Wikipedia tietää kertoa näin: 

Raapale (engl. drabble) on tasan sadan sanan pituinen novelli, joka on lyhyydestään huolimatta selkeä kokonaisuus, jossa on alku ja loppu. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan viittätoista sanaa otsikkoon ja mahdollisiin väliotsikoihin. Suomenkielisen sanan raapale keksi kirjailija Johanna Sinisalo, joka itsekin kirjoitti raapaleita.

Palvelukokemuksia


Lemmikinsininen junamatka

”Huomenta, yksi aikuisten menolippu Tampereelle”. ” Lemmikkivaunussa on tilaa”, virkailija vastaa. Ahaa, VR:llä on trendikkäitä, väriltään erilaisia junavaunuja – lemmikinsinisten lisäksi ehkä keltaisia ja vaaleanpunaisia. Varmuuden vuoksi kysyn: ”Mitä se tarkoittaa?” ”Ei siellä ole nyt kuin kaksi koiraa”. Enempää tarkentavia kysymyksiä en kehtaa esittää. Lisäksi tämähän tuntuu jännittävältä. Lemmikeille on omia junavaunuja.

Viikonloppuretki Tampereelle alkaa kutkuttavasti. Kevätaamun aurinko paistaa asemasillalle. Tarkasteltuani junavaunujen kyljissä olevia numeroita löydän oikean. Kaksi jyrkkää porrasta noustavana, muutama askel junavaunun välikössä ennen kuin pääsee heiluriovelle. Totean vaunun olevan aivan tavallinen, matkustajien penkkirivein varustettu. Olin kuvitellut joutuvani matkustamaan karjavaunun tapaisessa kahden vieraan koiran kanssa.

Pankkiasiointi digitalisaation murroksessa

Pankkiasiointi helpottui vuosituhannen vaihduttua. Ei jonotettu ulko-ovella, eteisessä tai pankkisalin reunoille asetetuilla tuoleilla. Kosketusnäyttöpuhelimella saattoi hoitaa pankkiasiat puutarhatuolilta käsin. Aikaa siinäkin kului näytön reagoidessa hitaasti sormen painalluksiin. Näpyttely sujui vuonna 2010 eikä käsipuhelinkaan luistanut kädestä kuin saippuapala. Pankkiasioitiin lisäksi pöytä- tai kannettavalla tietokoneella, sylimikrolla.

Tultaessa 2020-luvulle yhdysvaltalaisten ns. digijättien kilpailu näkyy ensimmäisenä ruudulla. ”Haluaisitko vaihtaa selainta?” ”Tarkista yhteys”, ”Unohditko salasanasi?” Sinun tietoturvasi on vanhentunut”, ”Viisi kaveripyyntöä odottaa”, ”Hups, jotakin meni pieleen.” Jos ajattelen pankkiasiointia palveluun liittyvän asiakkaan kokemuksen kautta, niin nykyinen asiointitapa siirrettynä digitalisaatiota edeltäneeseen aikaa tarkoittaisi: Tyrkin pois kahvin ja pullan myyjiä, vahtimestari komentaa, tuoli vedetään alta muutaman kerran ja virkailija moittii väärän jonotusnumeron ottamisesta.

Mustavalkoinen kuva pankkisalista, jossa pylväitä, shakkiruutuinen lattia ja hienot puiset odotuspenkit.
Helsingin Osakepankki‎ (1972). Pankkisali jakautuu neljällä pylväällä kolmeen laivaan. Näkymä vasemmanpuoleiseen. Kuvan lähde: Teollisuusviikko-lehden arkisto, Elka.

Tekstit: Hanna Maidell